Tunisia

Eletään vuotta 2015. Löysin tosi halvat lennot tunisiaan, lähtö ylihuomenna. Lyhyen googlauksen perusteella pitäisi olla jo turvallinen maa, vaikka vallankumouksesta ei ole kun muutama vuosi. Reppuja siis pakkaamaan ja lentokentälle.
Perille tultaessa on Soussessa jo yö ja otetaan taksi hotellille. Aamulla totuus valkenee, ollaan ehkä ainoat turistit lähimailla. Ei jää epäselväksi että arabikevään alkusysäys on jättänyt jälkensä. Viereiset hotellit on pommitettu pipareiksi tai hylätty ja tämäkin oli remontissa, poliisit liikkuu rynnäkkökiväärien kanssa, niiden autot on kaltereilla suojattu.. ja silti romuna.
Ihmiset kuitenkin ovat sopeutuneet ja suurin osa on todella ystävällisiä ja auttavaisia, rannalla kaksi vanhempaa naista yrittää vaikka väkisin saada hennatatuointia kaupiteltua, sanon ettei ole rahaa mukana -ei haittaa, kuului vastaus, voitte maksaa myöhemmin, ja niin teinkin, tosin löysin heidät vasta viimeisinä päivinä tunisiassa. Turistit ovat ilmeisesti niin harvinainen näky että paikalliset tytöt ihmettelevät meitä ja onnessaan käyvät antamassa poskipusun meidän tytölle. Yhdestä kauppiaasta medinan lähistöllä pääsin eroon vasta kun meni hermot ja aloin itse kaupittelemaan sille koruja. Luuli ehkä hulluksi, saattoi olla oikeassa.
Pitkä kaunis rantaviiva oli lähemmän tarkastelun tuloksena roskainen, mutta käytiin silti uimassa, huomasin vasta myöhemmin ison luun, ehkä naudan sääriluun rantahietikosta, en uinut sen jälkeen.

Medina oli jännä, sokkeloinen, vanha kaupunki muurilla eroteltuna muusta kaupungista, käytiin siellä myös yöllä, mutta kun huomasin lyhyiden merkkivihellysten viittaavan meidän kulkuun alueella ja kioskin kauppiaskin neuvoi kansainvälisillä käsimerkeillä pitämään selustaa silmällä, päätettin lähteä takaisin hotellille, kun vielä henkikin oli tallella.

Yksi yö joka oltiin Monastirissa all inclusive hotellissa, koska se oli lähempänä lentokenttää, olikin kuin eri maailmasta, turistit keskenään paistattelivat uima-altaalla hienot drinksut kädessä, suljettujen ovien takana turvassa pahalta maailmalta. Voi olla että seuraava lomamme ei ehkä olekkaan omatoimimatka.

Otettiin taksi viimeisenä päivänä ja päätettin lähteä katsomaan el jemin amfiteatteria. Matkalla näki oikeaa tunisiaa rannikon runneltujen rantahotellien sijaan, tosin vain ohimennen, sekä oliivipuita silmänkantamattomiin. Silmiinpistävää oli jätteet, roskapusseja lenteli joka paikassa, valtavasti muoviroskaa, enemmän kuin napolissa.
Perillä rahastusporttien jälkeen odotti valtava ikivanha rooman colosseumiin verrattava amfiteatteri jossa sai vapaasti tutkia paikkoja. Oli ihan mahtavaa kuvitella itsensä tuhannen vuoden taakse ja juoksennella pitkin tyhjiä käytäviä joissa aikanaan ovat tepastelleet kuninkaalliset, tai faaraot, alamaiset, orjat ja varmaan leijonatkin.
Otin mukaani yhden marmorin palasen romahtaneen seinän jäännöksistä, vaikka ei olisi ehkä saanut. Minulla on se vieläkin.
Niinkuin on tallessa aavikkoruusutkin jotka ostin edellisenä päivänä huvipuiston vieressä olevan eläinpihan kauppiaalta, siellä oli koiria, kaneja, marsuja strutsi ja aasi, huvipuistokin oli aika kiva.
Kulkukissoja oli joka puolella ja käytiin aina syöttämässä aamupalan leikkeleet niille.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin pidin tunisiasta, ei ollut ainakaan ihan perus pakettimatka tuttuun turistirysään. Mutta oli aika rankka reissu. Paljon jäi vielä näkemättä, ehkä siitten kun maa on päässyt takaisin jaloilleen, vielä joskus uudestaan sinne tieni vie.