Kiitos on kaunis sana.

Huh. Menipä taas viime tippaan. Avajaisia edeltävänä yönä klo. 00.35 suljin takanani autotalon oven, ja räpsäsin viimeisen kuvan valmiista teoksesta. Nyt kun tätä luppoaikaa sittenki jäi, voin taas keskittyä tähän kirjalliseen osuuteen. Olin oikein tyytyväinen lopputulokseen, ja siihen että sain sen ylipäätään valmiiksi, vaikka usko alkoi hiipua matkan varrella. Virheitä löytyy vaikka muille jakaa, kuten puuttuvia sormenpäitä, toisaalta osa virheistä kuten halkeamat ovat alkaneet jopa itseni mielestä näyttää mielenkiintoisilta, sitäpaitsi kukapa meistä on täydellinen. Teoksen strategiset mitat ovat 168x20x16cm. Mitä ripustukseen tulee voi kiittää Simoa ja Kaisua, ilman Korpeloiden aarreaitasta tullutta lasia, näpräisin varmaan vieläkin autotalolla reikiä pleksiin tai valoja mustan jalustan sisään. Kun nyt kiitoksiin päästiin, niin kiitoksia perheelleni joka on jaksanut katsella vierestä jatkuvia itkupotkuraivareitani. Kaikille vuoden 2011 taidekoulun opiskelijoille, olette tehneet näistä kahdesta vuodesta parhaimmat mahdolliset. Kiitokset opettajille hyvistä neuvoista ja opeista. Kiitos kaikille jotka ovat antaneet auttavan kätensä taiteen tarkoituksiin. Kiitos Porin kaupungin kulttuurilautakunnalle avustuksesta. Kiitos jumala ja äiti maa. Jottei ketään unohtuisi, kiitos universumi!